Historia ja rakentumisen vaiheet
Metsäselänteet ja pienet viljelymaat – 1700-luvulta 1800-luvun puoliväliin
Nykyisen Lehtikallion länsi- ja lounaisosissa oli pieniä tiloja, puutarhoja ja viljelyyn sopivia maastonpainanteita. Kallioiset sisäosat olivat metsää, jota käytettiin puunhankintaan, laidunnukseen ja kotitarvekeräilyyn. Asutus sijoittui nykyisen Pähkinämäen suunnalle vanhojen teiden tuntumaan.
Kalliojärvi tunnettiin paikallisena vesistönimenä. Monet myöhemmät kadut ja ulkoilupolut seuraavat tämän ajan kulkureittejä. Maaston viljelykelpoiset painanteet, metsäiset rinteet ja kalliot ohjasivat jo varhain asutuksen paikkoja.
Rautatie tuo asutusta ja huviloita – 1800-luvun lopulta 1910-luvulle
Itään johtava rautatie ja paikallinen asema paransivat yhteyksiä Ryhtilän keskustaan. Aseman ympärille muodostui pieni palveluryhmä. Nykyisen Pähkinämäen teiden varsille rakennettiin puutaloja, kauppoja ja puutarhallisia koteja.
Honkaselän metsäisiltä tonteilta erotettiin ensimmäisiä huvilapalstoja. Osa huviloista oli aluksi kesäkäytössä, osa ympärivuotisia asuntoja. Rakentaminen seurasi valmiita maastonmuotoja, mikä näkyy edelleen mutkittelevissa kaduissa ja vaihtelevissa tonteissa.
Puutarhakaupunki ja yhteiset ulkoilumetsät – 1920–1950-luvut
Lehtikallio tuli osaksi Ryhtilää 1900-luvun alkupuolen aluelaajennuksissa. Kunnallistekniikka, koulu ja paranevat liikenneyhteydet tukivat ympärivuotisen asutuksen kasvua. Pähkinämäkeen rakennettiin rapattuja omakotitaloja ja pieniä kerrostaloja. Pähkinämäen koulu valmistui sotien välisenä aikana, ja Pähkinätorin ympäristö täydentyi kivitaloilla. Myös nykyisen Kahvila Pähkinän rakennus on tältä ajalta.
Honkaselkä vahvistui vauraana asuinalueena. Villa Havu rakennettiin 1930-luvulla, ja tenniskentät syntyivät paikallisen seuratoiminnan ympärille 1950-luvulla.
Kaupunki hankki Kalliojärven ympäristön metsiä yhteiseen virkistyskäyttöön. Järvimaja rakennettiin 1930-luvulla ulkoilijoiden kokoontumis- ja levähdyspaikaksi. Järvenrantojen julkinen käyttö vakiintui ennen ympäröivien asuinalueiden suurinta kasvua.
Kerrostaloalueet ja uusi palvelukeskusta – 1960–1990-luvut
Sammalrinteen kerrostaloalueet rakentuivat pääosin 1960–1980-luvuilla. Vuokra- ja omistusasuntojen lisäksi valmistui rivitaloja. Taloryhmien väliin jätettiin metsäisiä rinteitä ja kävelyreittejä. Sammaltori, Sammaltalo ja liikuntapuisto syntyivät palvelemaan kasvavaa asukasmäärää ja muodostivat kaupunginosan oman arkisen keskuksen.
Asemanseutua kehitettiin koko suuralueen palvelukeskustaksi. Lehtiaukio ja Kauppakeskus Silmun ensimmäiset osat rakentuivat tämän kauden loppupuolella. Raideliikenteen ja metroyhteyksien kehittyminen vahvisti Lehtikeskuksen asemaa.
Kalliojärven uimaranta sai pysyvät palvelurakenteensa, ja järven ympäri merkittiin yhtenäinen ulkoilureitti. Metsäytimen jatkuvuus otettiin osaksi ympäröivien alueiden suunnittelua.
Asemanseudun tiivistyminen ja vanhojen alueiden uudistuminen – 2000-luvulta nykyhetkeen
Lehtikeskukseen on rakennettu lisää asuntoja ja toimistoja. Silmua on laajennettu ja uudistettu, ja nykyinen Lehtikallion kirjasto on valmistunut keskustan ja metsäyhteyden rajalle. Aukion ympärille on syntynyt aiempaa yhtenäisempää katutilaa.
Pähkinämäen taloja on korjattu ja kortteleita täydennetty pienin lisäyksin. Kahvila Pähkinä on avautunut vanhan kivitalon liiketilaan. Honkaselässä vanhojen huviloiden rinnalle on rakennettu uusia koteja. Sammalrinteessä uudistetaan taloja, pihoja ja yhteisiä palveluja.
Järvimajan ulkoilukahvilasta on tullut tunnettu retkien lähtöpaikka. Kalliojärven kierrosta ja Selänkallion kulkureittejä on kunnostettu kasvavan käytön vuoksi. Asemanseudun ja metsänreunojen rakentaminen, metsien yhtenäisyys sekä alueen puustoisen ilmeen säilyttäminen ovat nykyisiä suunnittelukysymyksiä.
Nimien taustat
Lehtikallio on vanha paikallisnimi, joka viittaa kallioiden suojaisilla rinteillä kasvaviin lehtipuihin ja lehtomaisiin metsikköihin. Nimi laajeni vähitellen koko suuralueen nimeksi. Lehtikeskus vakiintui uuden asema- ja palvelukeskustan rakentamisen yhteydessä.
Pähkinämäki sai nimensä vanhan asutusalueen suojaisilla rinteillä kasvaneista pähkinäpensaikoista. Honkaselkä perustuu mäntyvaltaiseen kallioselänteeseen. Sammalrinne on asuinalueen rakentamisvaiheessa vakiintunut nimi, joka viittaa metsäisten rinteiden sammalpeitteeseen. Kalliojärven vanha vesistönimi otettiin myös sitä ympäröivän kaupunginosan nimeksi.